  |
|
| Maan
ystävien kommenttipuheenvuoro LYYLI (yhdyskunnat-liikenne-ympäristö) -tutkimusohjelman loppuseminaari Eduskunnan auditoriossa 21.11. 2001
LYYLI-tutkimusohjelma on tärkeä: yhdyskuntien suunnittelulla voidaan vaikuttaa ihmisten liikkumistottumuksiin ja sitä kautta ympäristön tilaan. Liikenne on merkittävä ympäristön pilaaja - esimerkiksi Helsingin hengitysilman epäpuhtauksista jopa 90% on peräisin liikenteestä. Liikenteellä on myös taakkanaan suuri osuus ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä: Suomen kasvihuonekaasupäästöistä liikenne tuottaa neljänneksen. Tieliikenteen päästöistä noin puolet syntyy kaupungeissa, joten järkevällä yhdyskuntien suunnittelulla voisi olla suuri vaikutus liikenteen kokonaispäästöihin. Päästöjen rajoittamiseksi olisi tärkeää toisaalta vaikuttaa ihmisten liikkumistottumuksiin suosimalla joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä ja toisaalta vähentää ihmisten liikkumistarvetta. LYYLI-ohjelmassa esille otettu seudullinen näkökulma mahdollistaa yhdyskuntien suunnittelun kuntarajat ylittävinä laajoina kokonaisuuksina. Eheyttävä rakentaminen vähentää liikkumistarvetta parantamalla paikallisten palveluiden kehittymismahdollisuuksia. LYYLI-ohjelman olisin kuitenkin suonut ottavan voimakkaamman kannan automarketteja vastaan. Taajamien laidoille rakennettavat marketit houkuttavat oman auton käyttöön ja murentavat pohjaa lähiöiden ja hyvien joukkoliikenneyteyksien päässä olevien keskusten palveluilta. LYYLI-ohjelman esittämä täydennysrakentaminen estää kasvukeskuksiin suuntautuvan muuttopaineen purkautumisen hajanaisten lähiöiden rakentamisena. Toisaalta tulevaisuudessa tulisi pyrkiä valtakunnantasolla rajoittamaan muuttoliikettä turvaamalla ihmisten toimeentulomahdollisuudet myös taantuvilla alueilla. Täydennysrakentamisella tulisi pyrkiä vahvistamaan asuinalueiden yhteisöllisyyttä, jolla edesautettaisiin vuoropuhelua suunnittelijoiden ja asukkaiden välillä. LYYLI-ohjelma tähtää kevyen liikenteen lisäämiseen ihmisten lähiympäristöön vaikuttamalla. Kevyt liikenne tulisi kuitenkin nähdä myös lähiympäristöä laajempana liikkumismuotona. Tutkimusten mukaan kakista matkoista 43% jää alle viiden kilometrin, joten erityisesti pyöräilyllä on liikkumismuotona valtava kasvupotentiaali. LYYLI-ohjelmassa esitetyt ruuhkamaksut ja pysäköintimaksujen korotukset ovat toimiva keino ihmisten liikkumistottumusten ohjannassa. Näiden maksujen tuottoa tulisi käyttää esim. joukkoliikenteen subventoimiseen. Myös LYYLI-ohjelmassa tuomitut polttoaineen ja auton hankinnan verottaminen ovat perusteltuja yksityisautoilun rajoituskeinoja. Tutkimusten mukaan jo auton omistaminen vaikuttaa ihmisten liikkumistottumuksiin, joten auton hankinnan houkutusta tulisi vähentää mm. edellämainituilla keinoilla. Liikenteen ympäristöhaittojen vähentämisessä on edessä suuria haasteita. Tällä hetkellä kehitys kulkee LYYLI-ohjelman tulosten kannalta päinvastaiseen suuntaan: esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ruuhkat pahenevat - pahin tilanne on Kehä I:llä, jonka liikenne on kasvanut viimeisten 8 vuoden aikana jopa 40%. Etelä-Suomeen kohdistuva muuttoliike ja Helsingin huikeat asuntojen hinnat ovat johtaneet siihen, että Suomen pisimmät työmatkat löytyvät pääkaupungin ympäristöstä. Lääkkeeksi kasvavan liikenteen ongelmiin on tarjottu mm. Kehä I:n leventämistä ja Keskustatunnelin rakentamista. Liikenneväylien parantaminen edesauttaa liikenteen kasvua ja pidentää työmatkoja entisestään johtaen tulevaisuudessa entistäkin pahempiin liikenneruuhkiin. Nyt onkin kyse arvovalinnasta: haluammeko etsiä ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja vai alistummeko toteuttamaan liikenteen kasvuennusteita. Toivoa sopii, etteivät LYYLI-tutkimusohjelman tulokset päädy vain yhdeksi mapiksi muiden joukkoon arkistojen hyllylle pölyttymään, vaan ne johtavat konkreettisiin toimiin liikenteen ja yhdyskyntien suunnittelussa. LYYLI-tutkimusohjelman tulokset eivät yksin riitä ratkaisemaan liikenteen ympäristöongelmia. Ne tarjoavat kuitenkin hyvät mahdollisuudet ensiaskeleeseen kohti ympäristön kannalta kestävämpää liikkumista. Sampsa
Oinaala
|