  |
|
|
Bogotan pillipiiparista oppia Kirjoitus pohjautuu Car Busters -lehden (nro 11) artikkeleihin
Autoton päivä Helsingissä viime syksynä oli taas yksi floppi monien yritysten joukossa vähentää länsimaista yksityisautojen hegemoniaa. Street Partyt taas ovat nostaneet katuiloittelujen kulttuurin hauskaksi kesätapahtumaksi. Mitä konkreettista liikenteen määrässä tai asenteissa on ollut tuloksina? Ei ole helppoa kuvitella Helsinginkään kokoisen kaupungin vähentävän liikenteen päästöjä ja virallisesti kaupungin johdon julistavan valtaavansa takaisin autoilun ihmisiltä pois viemää tilaa. 6 miljoonainen Bogota on kuitenkin ihan todellinen kaupunki. Bogota on virallisesti kirjannut tavoitteekseen ”lisätä ja vallata takaisin jalankulkualueita, jotka on pääasiallisesti vallattu parkkipaikoiksi”. Sen lisäksi parannetaan pyörätieverkostoja ja rakennetaan täysin uusiksi kaupungin asukkaiden huonossa maineessa pitämä julkisten kulkuneuvojen verkosto. Yksittäisiä toimenpiteitä autoilun vähentämiseksi olivat parkkisakkojen tms. huomattavat korotukset ja parkkimaksujen korotukset paikoitusalueilla. Myös bensan hinnan korotukset ovat 20 % vuosittain. Huipputavoitteena on vuoteen 2015 mennessä kieltää yksityisautoilu keskustassa ruuhka-aikoina täysin. Tämän tavoitteen bogotalaiset hyväksyivät kansanäänestyksessä viime lokakuussa. Bogotan edellinen pormestari Enrique Peñalosa Londonera aloitti ajamaan nyttemmin jo käynnistynyttä suunnitelmaa vuoden 2000 helmikuussa pidetyn Autottoman päivän yhteydessä. Ensin Autoton päivä sitten haastatteluja ja julkista tiedotusta mistä oli kyse. Merkittävän sysäyksen antoi myös ulkomaalaisten kaupunkisuunnittelijoiden ja pormestarien vierailu ja kannustus hankkeeseen. Uusi Autoton päivä 1.2.2001 oli vielä onnistuneempi ja suunnitelmien käytäntöön pano jatkuu. Valtaan oli välillä tullut muuten uusi pormestari. Jos Suomessa onkin piiloon kasvanutta korruptiota ja vehkeilyä niin ei se ole mitään verrattuna tilanteeseen Kolumbiassa. Suurimmat vaikeudet Peñalosan mukaan tuli journalistien ja kauppiaiden liittojen kanssa, mutta kun yleinen halukkuus osoittautui suureksi myös he taipuivat. Bogota oli ensimmäinen kolmannen maailman kaupunki, joka otti näin selkeän tavoitteen ja lähti myös toteuttamaan sitä. Voidaan kritisoida, että näin paljon ei voitaisi tehdä kylmässä pohjolassa, missä autojakin on huomattavasti enemmän/1000 asukasta kuin bogotassa. Meillä on silti ihan erilailla toimiva julkisten verkko ja ainahan talveen on osattu varautua pukeutumisella. Autoliikenteen hillitseminen ei ole mahdotonta Suomessakaan kun asian eteen vaan oikeasti aletaan tekemään poliittisia päätöksiä. Kaikki eivät näistä päätöksistä pidä, mutta ne päätökset on tehtävä. Päätöksen tekijät ovat kuitenkin urautuneita ja eivät usko autottoman kaupungin olevan mahdollisenkaan. Bogota on oppitunti yksi, sitten voidaan siirtyä Kööpenhaminaan, Zurichiin. Krakovaan… Esimerkistä aloitteeksi! Hannes Pekkala, pyöräilyaddiktoitunut
|