  |
|
|
TUHAT KILOMETRIÄ KAHDELLA PYÖRÄLLÄ Sampsa
Oinaalan matkakertomus Ekotopia-pyöräkiertueesta
Kun kiireetön kulkija aloittaa matkansa Joensuusta heinäkuisena iltapäivänä, pilkistelee aurinko sadepilvien lomasta. Hieman jännittää; viime aikoina ei ole tullut juurikaan pyöräiltyä ja nyt maantietä on edessä yli tuhat kilometriä. Pohjoiskarjalainen maisema kumpuilee ja tie polveilee vaaranrinteitä ylös ja alas. Ylämäet jaksaa sen tiedon voimalla, että kohta tulee alamäki - alamäessä kiroaa jo seuraavaa ylämäkeä. Illalla jalkakivut hellittävät saunassa, josta voi pulahtaa saman järven rannalla sijaitsevan Uuden-Valamon luostarin munkkien siunaamaan veteen. Toisena päivänä alkaa jo porukka käydä tutuksi. Tavoitamme myös melko hyvän yhteisen tahdin, josta kukaan ei jää jälkeen. Tuusniemen kirkonkylällä vanha nainen toivottaa meille hyvää matkaa ja kertoo tunnistaneensa meidät aamun Karjalaisen etusivulta. Itsetehty peräkärrymme pettää, kun siitä katkeaa vetoaisa. Onneksi maaseutu ei vielä ole täysin autio, joten korjausapu löytyy kävelymatkan päästä. Eräät autoilijat ajavat kovaa ja läheltä ohi töötäten kuin valtatie olisi pyhitetty vain nelipyöräisille kulkuneuvoille. Useammista autoista saamme kuitenkin hymyn, vilkutuksen tai kannustavan peukalonnoston. Vastaantulevia pyöräilijöitä tervehdimme, kuten karavaanarit tervehtivät toisiaan ikuisella vaelluksellaan leirintäalueelta toiselle.
Suomen suurin pyörätie Kuopion eteläpuolella kiireettömän kulkijan eteen avautuu valtava väylä, jonka tuoreesta asfaltista puuttuvat enää kaistaviivat. Moottoritie tästä kai on tarkoitus tulla, mutta tänään se saa olla tässä vain kiireettömiä kulkijoita varten. Kuin huomaamatta tien pintaan piirtyy valtava pyörätien merkki. Matka jatkuu väistellen tietyökoneita, jotka ovat sunnuntaiksi unohtuneet hajalleen pitkin tietä. Suonenjoella eläydymme niihin satoihin nuoriin, jotka matkaavat tänne Savon sydämeen jokaisena kesänä uhraamaan lomansa rahanhankinnalle. Maksamme nimittäin yöpymisemme työskentelemällä mansikkapellolla. Parin tunnin mansikkapenkkien välissä kykkimisen jälkeen maistuu taas pyöräily. Jalat alkavat jo edellispäivien tuomasta tottumuksesta polkea kuin itsestään. Kapealla ja vilkasliikenteisellä tiellä ovat autojen jarrut kovalla koetuksella ja ajoittain kiireettömien kulkijoiden perään kertyy jono samaan kiireettömyyteen vastaantulijoiden pakottamia autoja. Minnehän niillä kaikilla on niin kova kiire? Viidentenä päivänä aurinko katoaa loputtoman vettävihmovan harmauden taakse. Matka sujuu joutuisasti, kun taukoilla alkaa palella ja mieli vetää jälleen tielle. Ehdimme mainiosti Critical Massiin, joka kaatosateen jälkitunnelmissa kiemurtelee Jyväskylän keskustan halki. Kaupungista löytyy kaikkien edellisten yöpymispaikkojen tapaan lämmin sauna, jonka jälkeen maistuu rommitoti kulttibaari Vakiopaineessa.
Kaksi kylää Kiireettömän kulkijan matka jatkuu Jyväskylästä mukaan liittyneiden tovereiden kanssa. Illalla saavumme Keuruun ekokylään, jossa vaaditaan maksua telttamajoittumisesta. Ekokylän vesivessoilla varustetut rakennukset lämpiävät öljyllä. Riitaisan yhteisön ihmisistä ei iokein saa selvää. Positiivisen poikkeuksen tekee "pappa", joka on syventynyt tuulivoiman kehitysvisioihin. Seuraavan päivän matkakohde, Katajamäen ekokylä eroaa= edellisestä kuin yö päivästä. Yhteisön lämpimän hengen voi aistia jo pihaan saapuessa. Komean talon satavuotisten hirsien suojassa uni maistuu ja Katajamäellä vietetyn lepopäivän vierailu "Elämän lähteelle" karkoittaa orastavan kesäflunssan. Juuri tällainen ekoyhteisön kuuluu olla, pohtii kiireetön kulkija jatkaessaan kohti Tamperetta.
Tuulet, tuoksut ja ruumisgalleria Kesäinen tuuli viilentää kiireettömän kulkijan kasvoja. Mahtavatkohan ihmiset ohikiitävien autojen sisällä tuntea tuulta tai haistaa niityltä tuulen tuomaa tuoreen heinän tuoksua. Eivät ne taida edes kuulla kimalaisen pörinää tai huomata ohisujahtavaa lintua. Pyöräillessä näkee maiseman uudella tavalla. Metsissä ja pelloilla erottuvat lukuisat yksityiskohdat, joita ei sadan kilometrin tuntinopeudessa huomaisi. Myös etäisyys tuntuu erilaiselta; nyt vasta ymmärtää, miten pitkiä etäisyydet tässä maassa ovat ja mitä kaikkea mahtuu kaupunkien välille. Kiireetön kulkija näkee myös maantienvarren ruumisgallerian. Maantie on koitunut niin metsän jäniksen, kuin maalaistalon kissankin kohtaloksi. Pientareella lojuva käärme muistuttaa kauneudessaan silkkinauhaa. Sen päästä muistuttaa enää tumma läikkä tien pinnassa. Pyöräilijän mieltä vaivaa, mahtavatko autoilijat edes huomata tappamiaan eläimiä.
Tunturi-mopo Matka jatkuu ja kaupungit vaihtuvat. Critical Mass -kulkueet ja muut mielenosoitukset pitävät mielen virkeänä. Tampereella kiireettömät kulkijat sulloutuvat yöksi pieneen omakotitalon pihamökkiin. Mökin heavymusiikkiin mieltynyt isäntä pitää huolen illan musiikkitarjonnasta. Myös Hämeenlinnassa majoituspaikkana on mökki omakotitalon pihan perällä. Musiikkiakin löytyy - tällä kertaa luukutetaan taistolaislauluja täydellä volyymilla. Hyvinkäältä telttapaikka löytyy maatalousoppilaitoksen pellonpientareelta. Paikalle rakennetusta nuotiokatoksesta löytyy myös kaksi kumaraa hahmoa, joilla on eväänään nestemäistä leipää. He kertovat tarinoita siitä, miten luteiden täyttämät talot jouduttiin Porkkalassa polttamaan venäläismiehityksen jälkeen. "Eikö matka sujuisi mukavammin, jos alla olisi Tunturi-mopo", kyselevät he pyöräilijöiltä.
Kohtaaminen Kolmannentoista matkapäivän iltana kiireettömät kulkijat kerääntyvät Helsingin Länsisatamaan. Laivasta purkautuvilla pyöräilijöillä on takanaan Baltian ja Puolan tasaiset tiet ja edessä Etelä-Suomen mäkiset maisemat. Tästä eteenpäin yhteisenä määränpäänä on jo edellisenä päivänä alkanut Ekotopia-leiri. Kohtaaminen tuo mukanaan yllätyksiä. Kiireettömien kulkijoiden aamupuuro ei innosta ulkomaisia matkatovereita, vaan he rientävät kauppaan myslin, murojen ja maapähkinävoin kutsua noudattaen. Kaupasta he ovat tottuneet hankkimaan muunkin ruokansa. Ulkomaalaiset yllättyvät melkoisesti, kun Lohjalta löytyy ilmaiseksi päivän ruokatarpeet koko viisikymmenpäiselle pyöräilijäjoukolle.
Määränpää Aurinkoisena lauantaipäivänä Turuntiellä kiemurtelee loputon autojono. Tuhannet kaupunkilaiset ovat näköjään jälleen päättäneet lähteä viikonlopunviettoon rannat läpitunkemattomina rivistöinä täyttäville hirsilinnoilleen. Monilla näyttää olevan kiire napsauttamaan sähkösauna päälle; sekopäisiä ohittelijoita saa suorastaan pelätä. Autojen pakokaasu tarttuu kurkkuun ja kirvelee silmiä. Valtateiden pölyn jälkeen näkyviin ilmestyvät Naantalin saariston maisemat. Viimeisen taipaleen mäet tuntuvat jyrkemmiltä, kuin mitkään mäet tuhatkilometrisen taipaleen varrella. Lopulta polkupyörä pysähtyy lauttalaiturin luo. Yhteysalus Kaita irtautuu rannasta. Muutaman salmen ja ohiajelehtivan kalliorantaisen saaren takana odottaa Ekotopia-leiri työryhmineen, iltanuotioineen ja konsesnsusperiaatteineen. Lautan kannella kiireetön kulkija miettii, miltä mahtaa tuntua, kun huomenna ei tarvitsekaan lähteä liikkeelle.
>>>
Pyöräkiertue 2000: Tuoksu kesälle - Älä bensalle Ekotopia-tiedotteet
2000 7.7.
Yksityisautoilua kritisoivaan
kadunvaltaustapahtumaan osallistui yli 200 |