  |
|
|
Pyöräkiertue
2000: Hannes Pekkalan matkakertomus Ekotopia-pyöräkiertueelta
21.7. Lähtö Joensuusta, noin 75 km Yöjunalla Tampereelta, unet jäi vähiin. Tein junassa bandista vahaliiduilla. Olo odottava. Eveliinan kanssa tavattiin asemalla. Oltiin tultu osan matkaa samalla junalla. Pyöräiltiin Vesa Mäyrän kämpälle, jossa Johan, Hessu ja Juha oli vielä koisimassa. Pikkuhiljaa päästiin lähteen takaisin asemalle missä oli sovittu lähtöpaikka ja mihin oli sovittu jo muutamia haastatteluja. Radio Rex ja Radio Pohjois-Karjala sekä Karjalainen haastattelivat meitä ja ottivat kuvia. Kirsikin tuli paikalle kesken haastattelujen. Kirsin kumi oli heti tyhjänä, ja kun Juha jäi paikkaamaan sitä Kirsin kaa, muut lähti kerjään ruokalahjoituksia. Saatiinkin 5 kg luomumansikoita, jotka syötiin heti sekä vihanneksia ja leipää jne. Aika yllättävänkin hyvin. Matka alkoi sateessa moottoritietä pitkin. Itsetehty kärry toimi jotenkuten, vaikka jyrkät ylä- ja alamäet aiheuttikin vapinaa. Ruokatauko pidettiin kaupan takapihalla autokatoksessa, kun edelleen satoi. Keitettiin tietty vegeruokaa ja jälkkäriksi lakua. Vähän tauon jälkeen tehtiin tiehen ensimmäinen ruumiin silhuetti sprayillä. Sampsan mökille saavuttiin kohtalaisen ajoissa 19.30. Loppumatkan ylämäet alkoi jo tuntua aikas pahoilta. Kertailtiin missä kaikissa medioissa oltiin jo oltu: STT, Hämeen Sanomat, Teksti-TV, Radio Rex, Radio Pohjois-Karjala, Karjalainen, Pohjalainen. Osa oli ennakkolehdistötiedotteen ansiota.
22.7. Tuusniemi - Kuopio, noin 70 km Hessu lupautui vetään kärryä. Poikkesimme Tuusniemelle rautakauppaan ostaan letkun pätkän kärryn joustosysteemiä jäykistämään. Heti kohta kaupalta lähdettyä kärryn vetoaisa katkes. Läheisessä maatalossa saatiin se kuitenkin korjattua. Ruokatauolla syötiin kaupan roskiksesta dyykattuja kasviksia ja leipiä. Levitettiin "Autot on tiellä" -bandis tienposkeen, mikä herätti kyllä autoilijoiden kiinnostuksen. Juha löysi itsestään punkin. Sen poissaaminen oli todella vaikeata vaikka olikin pihdit mukana. Loppumatkalla pysähdyttiin mm. spreijaan tiehen, nyt polkupyörä, ja kerjättiin verta nenästä kysymällä savolaisesta kyläkaupasta oliko niillä Karjalaista; oltiin kuulemma päästy oikein etusivun jutuksi. Yöpaikassa Elämän opistolla oli sauna, ruokaa ja todella ystävällinen vastaanotto. Fiilis oli ihan hyvä, mutta porukka on aika väsynyttä. Alkaa hieman epäilyttään jaksaako sitä riekkua loppumatkaa vielä mielenosoituksissa ja muutakin. Vielä jaksettiin kuitenkin musisoida; toivottavasti jatkossa ehditään kehitellä vielä muutakin.
23.7. Kuopio - Suonenjoki, noin 60 km Aamulla "talonmies" opetti meille vyöhyketerapiaa; jalkapohjahierontaa. Lähdössä mun kumi oli heti tussuna. Pumppasin sen vaan täyteen ja poljin lyhyen matkan Kuopion linja-autoasemalle, missä oli Savon Sanomien haastattelu. Vaihdoin kumin siellä Johanin kanssa. Kuopiosta lähdettäessä meitä tuli vastaan moottoritietyömaa, eikä kiusausta voinut vastustaa. Ensin taiteiltiin työmaajyrään pyörän kuva ja sitten lähdettiin polkeen uutta, mustaa asfalttia pitkin, mihin oli ihan pakko myös tehdä pyörän kuva. Nyt oikein valokuvattiin aikaansaannoksia ylpeinä. Päiväruoka tehtiin tiesillan alla kuin kunnon pulsut ikäänsä. Jätskiautolta saatiin jätskit, kun satuttiin törmäämään siihen. 9-tie oli todella vilkas eikä autoilijat oikein tykänneet, kun pyöräiltiin leveästi banderolleinemme. Majapaikkaan löydettiin helpohkosti, eihän Suonenjoki ollut kuitenkaan kovinkaan suuri. Siellä oli harmittavasti seuraavalla viikolla joku Monsteriauto-tapahtuma. Olis ollut hieno osoittaa siellä mieltään! Majapaikka oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintakeskus ja luomutila. Saimme saunamajan ekslusiivisesti käyttöömme yöksi. Kukaan ei tosin jaksanut enää saunoa; uiminen riitti. Yritettiin vääntää myös liikenneaiheisia väännöslauluja. Uni tuli ennen kuin siitä tuli mitään kovin hurmaavaa.
24.7. Suonenjoki - Vanaja, noin 35 km Aamupalan jälkeen mentiin töihin mansikkamaalle korvaukseksi majoituksesta ja ruoasta. Aurinkoisessa aamussa oli mukava tehdä vaihteen vuoksi muutama tunti toisenlaistakin työtä. Paita oli pakko ottaa pois auringon lämmittäessä. I- ja II- laadut omiin astioihinsa ja parhaat mollukat omaan suuhun. Söimme ruoalla mahat oikein huolella täyteen oman tilan antimia. Vegaanitkin oli tyytyväisiä tarjontaan. Osa meni vielä keskustaan kerjuulle. Sampsa veti kärryä rauhalliseen tahtiin; nyt ei ollut ollenkaan kiire, mikä tuntu ihan mukavalta. Perille päästiin ajoissa. Oli ollut mukava polkea välillä myös kunnon päivänpaisteessa. Sampsan piilopirtillä kuunneltiin ensin uutisia, pystytettiin teltat ja tehtiin uusi riuku. Sen jälkeen suunnattiin uimaan läheiselle järvelle. Siellä olis päässy saunaankin lämmitteleen Sampsan tuttujen naapureitten luona, mutta ei sitten jaksettu kuin muutamat hetkeks mennä. Paistettiin lättyjä ja mässäiltiin muutenkin illan pimenemiseen asti.
25.7. Vanaja - Jyväskylä, noin 65 km Sade alkoi jo aamuyöstä ja oli lähes tauotonta. Oli todella virkistävää juosta aamuriulle vesisateeseen. Sampsan kaasukeittimellä saatiin aamupuuro kuitenkin nopeasti valmiiksi ja päästiin liikkeelle jo 9.30. Ilmassa oli hyvänä puolena myötätuuli, mikä auttoi meidät yli 15 km:n tuntinopeuteen. 9-tie oli todella vilkas taas. Nyt meidät näki moni autoilija ja niiltä tuli myös mukavaa palautetta, kuten heilutuksia ja mukavia tööttäyksiä; niiden vähemmän mukavien lisäksi siis. Mitä lähemmäks Jyväskylää lähestyttiin sitä vittumaisemmiksi autoilijoiden asenteet tuli. Juha Kankkusen kotikunnassa Laukaalla oli kyllä kaasuttelijoita riittävästi. Vaajakoskella käytiin Pandan karkkitehtaalla maistelemassa (=kahmimassa kassajonossa) ja ostamassa lakua. Oltiin kuin oltiinkin J:kylässä perillä ennen klo 16, jolloin Critical Massin piti alkaa. Radio Keski-Suomen haastattelun lisäksi päästiin myös paikallis-tv:n uutispätkään. CM:n organisointi oli jäänyt vähän puolitiehen, mutta onneksi meillä oli bandiksia ja iskulauseita, mitä sitten kehiteltiin kesken Massinkin. Jotkut autoilijat kävi todella kuumana väkijoukon takana. Yöpyminen oli järjestetty järjestökellarissa. Ennen sitä kuitenkin käytiin saunomassa ja istumassa hetki paikallisessa boheemien kokontumispaikassa. Tai ainakin siellä oli mielellään vaihtoehtoisilta näyttäviä ihmisiä.
26.7. Jyväskylä - Keuruu, noin 70 km Aamulla lähdettiin kaupungille kerjuukierrokselle ja itse hain vetoaisaa varten teräsputken varalle. Putkea ei tarvittu vielä, joten siitä tuli kukkasia töpryttelevä pakoputki. Lähtemään pääsimme n. 13 aikaan ja silloin meitä oli mukana kunnioitettava 11 hengen porukka. Mukaan oli tullut Vellu ja Paula, Ville sekä Niko, jonka oli Johan ja Eveliina saaneet houkuteltua mukaan illalla. Juuri tätä fiilistä tarvittiin! Oli naisten vuoro vetää peräkärryä, ja hyvinhän se meni. Ilma oli poutainen, muttei erityisen kaunis. Lounas syötiin Petäjävedellä aivan keskustassa, missä saatiin kaupoista todella hyvät lahjoitukset. Teoria siitä, että naiset on anteliaampia alkoi osoittautua todeksi. Apteekista saatiin kasvosuojuksia. Ekokylään Keuruulle saavuttiin myöhään. Teltat pystyyn ja saunaan! Teki kyllä hyvää! Hetken aikaa istuskelua nuotiolla. Ilta tummui ja juttu alkoi hiipua auringon kanssa. Ahtauduttiin telttoihin hyvässä sovussa.
27.7. Keuruu - Katajamäki, noin 60 km Taas auringon paistetta aamusta alkaen. Pääsimme aamupalalle ekokylän keittiöön. Saimme siellä kuulla tilasta ja myös vanhempi mies, joka asui täällä kertoi meille tuulienergiasta ja kuinka isot yhtiöt eivät kannusta pientä keksijäyritystä markkinoimaan paljon parempaa pystyakselinsa ympäri pyörivää tuulimyllyä, "Sidewindia". Tutustuimme hieman ominpäin tilaan. Ei vaikuttanut kauhean ekologiselta se, että oli öljylämmitys, vesivessat, säilörehupaaleja jne. Kyllähän mahdollisuus tästä on kehittää hyväkin paikka. Keuruun keskustasta ostettiin ulkokumit peräkärryyn, kun kankaat alkoi jo näkyä. Ei löytynyt urheilu- eikä erikoisliikkeistä, mutta halpahallista kyllä! Ruokaa saatiin vähän nihkeästi. Kun oltiin päästy noin 10 km todella mäkistä puhkes Johanilta takakumi (siis mun pyörästä, jolla Johan ajoi). Huomattiin, sitä kun paikattiin, että sekin ulkokumi oli ihan valmis. Kyllä harmitti kun täytyi lähteä taas Keuruulle hakeen uutta ulkokumia. Pääsin nopeasti liftillä edestakaisin. Sillä aikaa muut pelaili pelikorttia; oli täydellinen ilma kumirikkoontumisille. Matka jatkui lähes koko loppumatkan loivaa alamäkeä Vilppulaan asti. Katajamäki on jo aivan toista maata Keuruun "ekokylän" kanssa. Ruoan jälkeen istuimme iltaa nuotiolla kallioisella mäellä, josta aukeni näkymä järvelle, jutellen vanhoista perinetistä, shamaaneista, Yhteydestä Maahan...
28.7. Katajamäessä Aamupala, pyörien korjailua, hengailua. Puolen päivän aikaan lähdimme reilun 5 km:n päähän naapuritilalle nostamaan heinää seipäille. Porukkaa oli 8 henkeä ja homma alkoi alun jälkeen sujua. Kolmessa tunnissa teimme melkein hehtaarin. Työ oli mukavaa vaihtelua, kun ei turhaan kiirehtinyt. Palasimme ruolle Katajamäkeen ja saunoimme sekä hoidimme asioita internetin kautta. Ihailtavan hyvin katajamäkeläiset kestivät hunnilaumamme; tuntui, että söimme kaiken mitä vaan eteen tuotiin. Katajamäki on kyllä lähellä ihannepaikkaa; talo on aivan mahtavan tilava ja on myös pienempiä tönöjä ympärillä. Järvi on lähellä kallioista rinnettä ja maata on viljeltäväksi (vois tosin olla enemmänkin), paikalla on vieläpä kometa perinteet. Väsy tuli nopeasti; onneksi sillä aamulla on aikanen herätys ja pitkä polkeminen Tampereelle.
29.7. Katajamäki - Tampere, noin 105 km Herätys 5.00. Aamupala ja pakkaaminen. Liikkellä jo 6.30 Aurinkoinen, mutta sumuisen vilpoinen aamuhetki. Tiellä ei ollut paljon liikennettä, mikä oli kivaa vaihtelua. Vasta Orivedelle saavuttaessa ja siitä lähdettäessä 9-tielle saimme taas niellä pakokaasuja. Orivedellä kuitenkin kerjäsimme ja söimme välipalaa. Porukalla on jo omaa kivaa. Toisaalta uusille osallistujille ei ole vaikeaa päästä sisälle rinkiin vaan kaikki otetaan vastaan. Matkalla Tampereelle spreijailtiin taas ja kokeiltiin hyvillä tuloksillla vilkkaammankin tien blokkaamista. Oltiin päästy jo Tasanteelle, kun vetoaisa päätti vielä katketa. Sain sen korjattua pikaisesti Leathermanilla. Päätimme vielä ennen miekkaria keskustassa viuhahtaa Alasenjärven yleisellä uimarannalla alasti uimassa. Niitä lasten ja lasten vanhempien ilmeitä!! Vielä jäi hieman aikaa kerjäämiseen ennen miekkaria. Johanin kanssa käytiin Stokkalla, missä oikein pahoiteltiin, kun ei ollut kovasti antaa. Saatiin hyllystä uusia lepiä jne. Todella ihmeellistä palvelua; uskomatonta! CM oli ok ja porukkaakin kohtalaisesti. Mukana oli myös vanhempia lapsineen. Osaltaan siihen varmaan vaikutti Tampereella jo pitkäänkin vatvottu Hämeenkadun pyörätien rakentaminen. Kulkue oli sovinnaisempi kuin J:kylässä, missä autoilijat provosoituivat. Enpä tiedä oliko hyvä vai huono. Ei meihin paljon reagoitu. Muutamat rullalutailijapojat tuli kyllä mukaan ja oli jotenkin todella positiivinen yllätys. Helteen Kaijaa kuvasi Valopilkku-ohjelma ja pääsimme itsekin taustamateriaaliksi. Aamulehdestä ei ollut ketään paikalla, mikä oli hieman pettymys. Oltiin yötä Eveliinan kaverin, Jeren, tykönä Veisussa. Pakko oli vielä väsyneenäkin poiketa Telakalla olusella. Pähkäiltiin Toijalan moottoritiedemoa vapaalla tyylillä. Kossu ja Juho toi meille Hesasta lastin soijavanukasta. Lisää oli tarjolla Hesassa ulkkareillekin.
30.7. Tampere - Valkeakoski Aamupäivä meni lepäillessä. Osa meni Ahlmannille pehmeän teknologian näyttelyyn, minä jäin vartioimann hernekeittoa. Ruotsalaisen radio Vegan toimittaja haastatteli Johania. Sampsa taas kävi tekemässä lehdistötiedotetta Toijalan demosta. Pikkuhiljaa, kun uusi kärry oli saatu pakattua (mun prototyyppi sai jäädä kehittelyyn Tampereelle) päästiin lähtemään. Käytiin vielä kerjäämässä ja kuultiin, että oltiin sittenkin päästy Aamulehteen. Poljettiin Kuljun kautta ja 3-tiellä taas maalattiin polkupyörä ja sitten ruumisauton jarrutusjälkien eteen. Itse asiassa pysäytettiin liikennekin kun makasin maassa toisella kaistalla ja Sampsa piirsi liidulla ääriviivani. Se oli aika rajua ja olisi voinut aiheuttaa jopa kolarin. Saavuttin Anssille, jossa saunottiin ja kuunneltiin Anssin pianosovituksia metallibiiseistä. Muuttui kyllä hieman kuva tyypistä, kun se vielä näytteli kuvia niiden hepoista. Porukka on hieman väsyneen oloista. Itsellä on vähän kipeä olo ollut aamusta asti. Eveliinakin on vaikuttanut väsyneeltä. Pohdiskeltiin huomista demoa ja päätettiin vetää sellainen hauska performanssi. Tehtiin nopsasti bandiskin Anssin autotallissa.
31.7. Valkeakoski - Hämeenlinna Aamu alkoi bandiksen viimeistelyllä. Myös Tampereen radion toimittaja tuli haastatteleen. Pääsin kertomaan mielipiteeni Tampereen liikennetilanteesta. Anssi meinas mölistä jotain tuhopoltoista, mutta toimittaja ei onneksi kuullut. Aamuhärdellien eli piano/tuuba/trumpetti/pilli -mölinän jälkeen lähdettiin liikkeelle. Nopeahko pyrähdys Jutikkalaan, missä katseltiin paikkoja. Tielaitoksen porukatkin oli paikalla; ne oli saanut tiedon demosta jostain. Poliisit ei kumma kyllä ollut paikalla. Pistettiin bandikset pystyyn ja Sampsa riisui tsensä alasti ja puettiin Elämänpuuksi. Mä taas soitin alasti rumpua sillalla, vaan hengityssuojus naamalla. Porukat meni alas esittään performanssiaan eli istuttaan puita runnellulle moottoritien pohjalle ja sitten iloitsemaan. Autoilijat naureskeli pääasiassa ja näki niistä muutamat performanssinkin. Näytöstä jatkettiin noin 20 minuuttia. Päätettiin vielä jäädä hetkeksi paikalle ruokailemaan ja pitään bandiksia pystyssä. Joku oli kai autoilijoista kutsunut poliisit paikalle, jotka käski meidän häipyä sillalta. Tottelimme toki lainkuuliaisina! Ennen kuitenkin taiteiltiin tiehen jäniksen raato ja tehtiin Äiti Maalle hautakumpu ja kuolinpäiväksi motarin avajaispäivä. Poljettiin Hämeenlinnaan Anssin johtaessa joukkoa. Vallattiin hauskasti yks pieni liikenneympyrä pyöräillen ympäri sitä ja Anssi soitti torvea. Se oli uskomattoman absurdia ja loi fiilistä. Hämeenlinna CM alkoi pikkuautojen särkemisellä ja yleisellä hälinällä. Kulkue meni hyvin jo rutiinilla, vaikkakaan meidän lauluesitys ei oikein onnistunut. Miekkarin jälkeen haettiin Pasin saamat ruhtinaalliset ruokalahjoitukset maailmankaupasta ja pitkän pähkäilyn jälkeen hajottiin eri yöpymispaikkoihin. Kuusiston Janne luona saatiin kuulla työväen lauluja pitkälle yöhön ja tehtiin lehdistötiedote Hyvinkäätä varten lehdille. Isännän kilju lisäsi melua ja Anssi aiheutti hieman vitutusta monille.
1.8. Hämeenlinna - Hyvinkää Alkoi alkoi Anssin syntikkaversiolla jostain blackmetal-kappaleesta. Eat dirt! Kokoonnuttin Kauppatorille kun oli ensin yritetty järjestellä majoituspaikkaa lähelle Turkua sille isolle porukalle postissa ja puhelinyhtiössä; puhelinluettelojen selausta. Tulikin jo vähän kiire. Vellu lähti Helsinkiin treenaan bändin keikkaa varten ja Paula jäi kipeänä Riihimäelle. Villekin hyytyi ja jäi pois matkasta. Matkalla oli vielä pakko poiketa Linnatuuleen jakaan flyereita ja demonstroitiin juomalla vettä bensamittareiden tykönä. Hyvinkäällä meitä haastatteli Hyvinkään Sanomien toimittaja ennen mielenosoitusta. Poliisi alkoi olla kärsimätön kun päästiin liikkeella vasta 20 minsaa myöhässä. Paikalle tuli myös neljä hyvinkääläistä, mikä oli yllättävää. Olihan mainostus ollut olematonta. Ihmiset katseli katseli tosi kummissaan ja ensimmäisen kerran tällä reissulle tuli todellisia "vittu"-huutoja ja keskisormia. Asenne oli aikas kova. Yksi paikalle osunut sano ennen miekkaria, ettei uskalla osallistua vaikka onkin mukana ajatuksella. Oli saavuttu pääkaupunkiseudun hegemoniaan. Kerjäilykierroksen jälkeen päästiin Uudenmaan maaseutuopistolle leiriytymään grillikatoksen tykö Vantaanjoen rantaan. Johan tulossa kipeeksi. Oma olo paranemaan päin. Mietittiin Paimion demoa ja päädyttiin tekemään saman tyyppinen performanssi vaan isommalla volyymilla. Saa nähdä Anssin reaktiot siihen. Saatiin viimeinkin selvitettyä yöpyminen ennen Röölaa. Toivottavasti isomman porukan kanssa menee menee ok.
2.8. Hyvinkää - Helsinki, noin 60 km Lähdettiin niinkuin oli suunniteltukin. Juha jäi korjauttaan pyöränsä pinnaa keskustaan. Poljettiin hissukseen Tuusulaan asti pysähtymättä. Paimion yöpyminen ei sitten mennytkään ok vaan saatiin Piikkiöstä yöpaikka; käyhän se näinkin. Tuusulassa jouduttiin taas korjaileen. Nyt Kirsin takavaihtajan vaijeri ja mun pinna, joka oli mennyt jossain välissä poikki. En ollu edes huomannu. Yhytettiin ihan sattumalta myös toimittaja Keski-Uusimaa lehdestä, joka sitten soitti jonkun toisen haastatteleen meitä. Juha sai meidät kiinni kun vielä ruokailtiin. Jatkettiin Eveliinan ja Hessun kommuunille, mistä erottiin loppupäiväksi. Tavattiin illalla Länsisatamassa vastaanottamassa ulkkareita. Ne pääsi tuleen aika nopeesti ja tervetulotoivotusten jälkeen lähdettiin kohti Lammassaarta tyylikkäästi vallaten Bulevardin-Marskin ja Esplanadin. Johan osoitti liikennepoliisin lahjojaan Kauppatorilla pysäyttämällä sivuavan liikenteen. Pornaistenniemen vajalle tulo, pyörien purkaminen ja tavaroiden vieminen Lammassaareen pimeässä oli vähän hermoja raastava homma. Kello oli kuitenkin jo 24-01 ja pimeää. Pääsin varmaan viimeisenä nukkumaan noin klo 2.00 tähtien loistaessa elokuun pimentyvällä taivaalla.
3.8. Helsinki Aamulla härdelli jatkui; kv-poppoon aamupalan tekijät oli nukkunut pommiin. 12 aikaan aamupala ja aamurinki oli käynnissä. Ainoana suomalaisena osallistuin piiriin. Oli hieman ärsyttävää edustaa kaikkia, kun vielä keskustelimme siitä, että miten suomalaiset osallistuu ruokakustannuksiin. Tuli kauhee kiire CM:n aloitukseen Rautatientorille, mutta ehdittiin kyllä. Miekkariin osallistui yli 120 henkeä, mikä tuntui aika vaikuttavalta. CM:n jälkeen ulkkarit teki ruokaa Marskin patsaalla. Heleniuksen Heikki ei oikein digannu liikennekampanjan rahojen käytöstä Lammassaaren vuokran maksujen osana. Sampsa otti herneen nenään Heikille. Luultiin, että oltais päästy Valopilkku-ohjelman suoraan lähetykseen Makasiineilla haastateltavaksi, mutta meitä olikin pyydetty yleisöksi. Oltiin silti pätkässä jossa kerrottiin Helteen Kaijasta. Osa porukasta meni vielä diskoon, mutta mulle riitti.
4.8. Helsinki - Sammatti, noin 85 km Lähtö venyi ja venyi ja venyi. Aamupala oli Marskin patsaalla ja taas vasta 12 aikaan. Ihmiset tietty hyvästeli toisiaan, kun osa ulkkareista lähti omille teilleen tästä. Kiasman kahvilan pitäjät alko hieman kyllästyyn meidän maleskeluun heidän kahvilansa edessä. Osa pesi hampaitaan ja kävi sisällä. Sampsa kutsui ties monennko kerran porukoita liikkeella ja sitten osa lähti, eli menriin vähän kahtia. Jäin varmistaan perää balkanilaisten Ante, Cuca jne kanssa. Oltiin sovittu, että poljetaan kaikki omaa tahtiaan; näin ulkkariryhmä oli tehnyt tähänkin asti. Tää ei oikein tuntunut kivalta. Jotenkin se "yhteiskiva" jäi tuntematta. Ulkkareiden toisesta peräkärrystä puhkes kumi ja se hidastutti niiden etenemistä aika paljon. Lohjalla odotettiin toistakin kärryä kun kaupasta saatiin kuus laatikollista kaikkea vihanneksia ja hedelmiä lahjoituksina. Kyse oli hyvästä ajoituksesta, sillä niitä oltiin juuri heittämässä meneen. Ulkkaritkin vakuuttui meidän luopuksista "lahjoittaa" ruokakuluihin. Lohja - Sammatti väli oli mäkistä, mutta hyvin kaunista; etenkin kun ilta alkoi tummua laskeutua sumuisena mutta eteerisen lämpimänä. Paikkarin torpalla Sammatissa pimeys odotti telttojen pystyttäjiä ja ruoan valmistajia. Saunakin oli lämmin torpan isäntien lämmittämänä. Pitäjä oli entinen luontoliittolainen ja erittäin mukava. Viimeiset tuli paikalle vasta kello 1.00, kun ruoka oli juuri saatu valmiiksi. Siinä vaiheessa monille oli jo väsy käynyt kovemmaksi kuin nälkä. Tiedossa oli 6 tuntia yöunta.
5.8. Sammatti - Tuorla (Piikkiö), noin 90 km Yhteinen aamupala. Tarkoitti myös sitä, että piti omistautua tiskaamiselle ja paikkojen putsaamiselle. Lähteen päästiin aika lailla suunnitelmien mukaan. Sampsakin oli jo mukautunut siihen, että näin isolla porukalla ei pääse lähteen niin nopeasti liikenteeseen. Saloon ehdittiin juuri ajoissa ilmoitetun CM:n alkamiseksi. Kaupunki oli aivan kuollut lauantainapäivänä. Demo oli säälittävä verrattuna Hesan vastaavaan. Jatkoimme demoa pari kilometriä pohjoseen E18-motarin työmaalle. Paikallisen lehden toimittaja pyöräili kanssamme sinne. Hän kuitenkin lähti pois ennen kuin olimme aloittaneet itse performanssia ollenkaan. Bandiksen pitäjiä ja esiintyjiä oli nyt riittävästi ja meitä ei voinut ohittaa huomaamatta mitä tapahtui. Sampsa, Hande ja Hessu innostuivat heittämään myös kaikki vaatteet esityksen kliimaksissa. Valitettava seikka oli, että autoilijoita oli hyvin vähän liikkeellä. En tiedä mitä ulkkarit oli päivän tapahtumista; olikohan se niille ihan totaalista hippeilyä vai mitä? Ne ei kuitenkaan ollut pitänyt kovin paljo "poliittista" meteliä matkallaan. Vain Tallinnassa oli ollut CM. Matka jatkui Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitokseen, Piikkiöön. Onneksi ilma oli kaunis, sillä vastatuuli teki kyllä matkasta aikas rasittavan. Perillä etujoukko oli jo yllättävän ajoissa vaikka matka oli 90 km ja kaksi demoa hidastamassa. Perillä paikat oli mahtavat huomioiden, että saimme yöpymisen ilmaiseksi; telttapaikka tasainen jalkapallokenttänurmikko, suihkut ja vessat, hyvä nuotiopaikka nuotiolla keittämiseen, astioiden pesupaikka jne. Oli vielä oman tilan siideriä ja olutta myynnissä aina puoleen yöhön asti…
6.8. Piikkiö - Röölä, noin 45 km Turkuun polkaisu. Tomilla sisärengas puhki niin pahasti, että tarvittiin uusi. Eihän sunnuntaina niin helposti löydäkään kauppaa, mistä sais erikoismallin vielä. Karin yritti mennä vastaan, muttei löytänyt Tomia (sillä oli mun kännykkä). Lopulta Andre oli ottanut Tomin ja pyörän kyytiinsä ja tuonut keskustaan, missä olimme kokoontuneet Kauppatorilla. Karinilta oli löytynyt vararengas. Mutta ne lähes myöhästy lautasta… Viimeisenä pyöräilypäivänä olin jotenkin kaikkein väsynyt koko reissun aikana. Matkalla oli mäkiä ja otin vielä todella täyteen lastatun kärryn vetääkseni. Kaikki ehti laivarantaan ajoissa, Tomikin. Se oli kuin suureen maaliin tulo ja olihan se tavallaan. Kaikille hurrattiin ja otettiin loppukiihdytyksiä. Tulo Saarelle ei ollut aivan niin räväkkä kuin se Romaniassa oli ollut (alasti pyöräily), mutta vastaanottavan väen määrä oli niin suuri että olo tuntui kuin kotiintulolta. Nyt oli pyöräily ohi hetkeksi ja aivan uudenlainen kokemus leirillä alkamassa. Eikun sekaan…
>>> Tuhat kilometriä kahdella pyörällä Ekotopia-tiedotteet
2000 7.7.
Yksityisautoilua kritisoivaan
kadunvaltaustapahtumaan osallistui yli 200 |